Kellot

Vuodesta 1971 olemme tuoneet maahan laadukkaita kirkonkelloja, joiden on tarkoitus siirtyä arvokkaana, käytössä olevana perintönä tuleville sukupolville. Asiakkaan tarpeen ja toiveiden mukaan valmistutamme kellot pienistä suurimpiin. Kohteessa voi olla yksi tai useampi kello sekä kaiken kokoisia Carilloja*.

Yksittäisiä kelloja ja kelloryhmiä voi soittaa monin tavoin. Suomessa käytetään yleisimmin ns. läppäyssoittoa, jossa kieli heilahtaa mutta kello pysyy paikallaan. Toimitamme kuitenkin myös heilurimallisia kelloja, joissa sekä kieli että kello heiluvat soitettaessa.

Heilurimalliset kellot ovat harvinaisempia. Tällainen kello on upeimmillaan paikassa, jossa se on esteettä näkyvillä. Kelloja voidaan soittaa perinteisesti käsin tai nykyaikaisemmin automatiikalla.

Carilloa voidaan soittaa joko käsin koskettimien kautta tai automatiikkaan ohjelmoituna. Toimitamme kaikki kellot paikalleen asennettuina ja varustettuna tilaajan toivomalla soittolaitteistolla sekä useimmiten automatiikalla varustettuna. Kauttamme saatte myös kaikenlaiset ja -kokoiset aikaa näyttävät tornikellot, viisarit, koneistot, sekä uudet ohjaukset (esimerkiksi gps-maailmanaikaa käyttävät ohjelmat) olemassa oleviin tornikelloihin.

Toimittamamme kellot on valettu yksinomaan laadukkaaseen kellopronssiin, minkä ansiosta kellosta tulee kestävä, ja sen ääni on kaunis. Näiden vuosien saatossa arvoaan nostavien kellojen hienon soinnin salaisuus on vuosisatojen kellojenvaluperinteessä. Sekä valu että kellon viritys ovat tieteellisen tarkkaa työtä.

Vain aidosta kellopronssista (80 prosenttia kuparia ja 20 prosenttia tinaa) valettu kello soi, kuten kirkonkellon tulee soida, kauniisti ja virheettömästi viritettynä täsmälleen tilaajan toivomaan äänilajiin. Esimerkiksi cis vaatii 734 millimetrin halkaisijan ja 225 kiloa painoa, kun taas dis vaatii 387 millimetrin halkaisijan ja 41 kiloa painoa, jne.

Asennusliike EL-Ringman Oy
PL 32
13211 Hämeenlinna

Puhelin: 040 701 4504 vastaajapalvelu
Sähköposti: asennusliike@el-ringman.com

Jokaista säveltä varten on oma kokonsa, ja valimossa kello tehdään ensin hieman ylikokoiseksi. Sitten alareunaa varovasti hiomalla ääntä korotetaan tarkalleen oikeaksi. Epäpuhtauksia kuten kultaa tai muita metalleja saa olla seoksessa korkeintaan 0,6 prosenttia.

Kirkonkellossa on aina perinteinen kruunu; vain Carillo-soittimen kelloissa ei ole kruunuja. Kello koristellaan seurakunnan tai muun tilaajan antamin ornamentein ja kellokirjoituksin. Kello valmistetaan vahvalla ammattitaidolla käsityönä. Myös kellon pinta käsitellään ja kiillotetaan käsin; pintaa ei hiekkapuhalleta tai lakata.

Nämä perinteisin menetelmin valmistetut kellot teetämme Hollannissa, maailmankuulussa Royal Ejsbouts-valimossa. Ainoana maailmassa Ejsbouts on kehittänyt mm. duurisointuisen kellon. Ejsbouts virittää tarvittaessa vanhan kellon tai uuden kellon vanhan värähtelytaajuuteen sopivaksi. Vanhat rikkinäiset kellot voidaan valaa uudelleen kaikkine kirjoituksineen ja ornamentteineen.

Neljän keskenään erikokoisen kellon soittojärjestystä ja rytmiä muuttamalla saadaan aikaan hyvin erilaisia soittoja. Kellojen lukumäärää lisäämällä, esimerkiksi ”c-d-e-f-g-a-h-c” kahdeksalla kellolla, voi soittaa jo yksinkertaisia melodioita. Konsertointiin tarvitaan vähintään 37 kelloa. 48 kellon yhdistelmillä voi soittaa jo mitä tahansa. Yksinkertaisia melodioita saadaan toki soitettua paljon pienemmälläkin kellomäärällä.

Ylärajaa kellojen määrällä ei ole. Los Angelesin ja Soulin Olympialaisiin Eijsbouts valmisti ja toimitti 60 kellon Carillon. Euroopassa suurin Carillo on tehty Berliinin 750-vuotisjuhlien kunniaksi, ja sen kelloilla on painoa 48 tonnia.

Carilloa voidaan soittaa käsin urkutyyppisillä koskettimilla, ja tämän Alankomaiden kansallissoittimen soittamista voi opiskella esimerkiksi Hollannin Amersfoortissa ”kellonsoittajien konservatoriossa”. Carillolla voi käytännössä kuitenkin kuka tahansa oppia soittamaan mitä tahansa.

Suurten Carillo-kellosoitinten soittoa kuulee yleisesti esimerkiksi Alankomaissa ja Belgiassa kaupunkien torien äärellä olevien raatihuoneiden ja kirkkojen seiniltä ja kellotorneista, usein tasatunnein tai puolen tunnin välein.

Puhutaan kellon sielusta, sattumasta, joka tekisi toisista kelloista kauniimman kuuloisia. Tämä ei pidä paikkaansa. Joku huonosti soiva kello voi toki kuulostaa sattumalta paremmalta kuin joku toinen huonosti soiva, mutta tarkkaan äänilajiin pääsy ja puhdas sointi vaativat puhtaan pronssiseoksen.

Puhutaan myös, että kansalta on aikoinaan kerätty kelloja varten kulta- ja hopeaesineistöä, joten sitä olisi vanhoissa kelloissa iso prosentti. Tämäkään ei pidä paikkansa, esineistöä on saatettu kerätä, mutta tällöin ne on käytetty kellojen maksamiseen, ei valamiseen. Tätä on tutkittu kelloista otetuilla koepaloilla.

Sota-aikana suomalaisiin kirkkoihin tilattiin paljon Lokomon teräskelloja. Huumorin pilke silmäkulmassa voidaan todeta että pahinta on, etteivät ne mene edes rikki. Kirkonkellojen kaunista sointia niissä ei ole, metallinen kumaus toki kuuluu kauas.

Suomessa on myös paljon ihan asiallisia, Tukholmassa valettuja kelloja vuosikymmenten takaa. Taidehistorioissa mainittuja tallinnalaisia kelloja ei ole niin paljon kuin väitetään.

Tilattu kirkonkello toimitetaan pyydetyssä äänilajissa, joten on helppo lisätä uusi kello soimaan entisten kanssa sopusoinnussa. Kellopuomiksi voi valita teräsvalmisteisen tai perinteisen puurakenteisen puomin. Mikäli seurakunnan muissa kelloissa on kauniit puupuomit, voi uuteen kelloon tilata saman mallin.

Kelloihin voi asentaa heiluvan tai läppäävän soitinlaitteen, usein molemmat. Soitinlaitteemme on nimenomaan kirkonkelloon suunniteltu ja valmistettu; jokaiselle kellokoolle on oman kokoisensa, oikein mitoitettu soitin. On otettava huomioon, että väärillä tai vääränkokoisilla soittimilla rikkoo kellon helposti.

Heiluvan soiton tullessa kyseeseen on tarkistettava kestääkö kellotorni ja vanhojen kellojen kunto. Heiluva soitto rasittaa rakenteita kolminkertaisesti läppäyssoittoon verrattuna.

*Carillo-kellosoitinten perinne on alkanut Alankomaissa keskiajalla. Carillo-nimitys tulee ranskan kielen neljää kelloa tarkoittavasta sanasta quadrillon. Carillo tässä yhteydessä huonosti suomennettuna tarkoittaa ”kellopeliä”, jolla taas ei ole mitään tekemistä sinfoniaorkesterin lyömäsoittimen kanssa.